Hiacen takakontin maalaus

Terve taas mieheen!

Tällä kertaa saatiin tehtäväks muutaman kaverin kanssa neliveto Hiacen takakontin maalaus.
Hommahan lähti siitä, että asiakas toi hiacen jonka takakontisssa oli ilkeät lommot ja tottakai nää piti laittaa kuntoon.

 Me ei kylläkään tälläkertaa ite jouduttu lommoa oikomaan, mutta kuvat on vaan yleisölle selvennykseks vaurion laajuudesta ja miltä se näytti ennen kuin läimittiin kittiä niskaan.

Kitit niskaan ja muotoja hakemaan. Ennen kittiä tottakai otettiin rekisterikilpi, pyyhkiän sulka ja takakontin lista pois. Sitten karhennettiin pohjat, jotta kitti pysyy.

Hiotut pohjat ja happopohjamaalit niskassa (nekin kylläkin jo matattu). Tarvi tosiaan muutaman kerran kitatta, sillä ekalla kittauksella ei saatu haluttua lopputulosta ja tosiaan sai tosi tarkaan kattoo ja tunnustella ettei jää liian isoja kittirajoja, jotka paistais maalipinnan lävitse.

Koko kontin karhennus ja alustavat peittelyt tehty.

Väri pinnassa! Oltiin loppu tulokseen todella tyytyväisiä! Ei tullu valumia mihkä ja maalipintaa kehtas katsellakkin ;) ja tässä mainittakoon, että meille kaikkille ensimmäinen "oikea" työ jossa maalattiin asiakkaan autoa, sillä korimiehiähän me ollaankin :D

Valmis kontti asiakkaalle!

 Tällästä tällä kertaa, jatketaan harjoituksia! -juuso

Lokasuojan maalaus

Terve mieheen!
Nyt kävi sillä lailla, että me korimiehetkin päästiin koittaa vähän miltä ruisku tuntuu kädessä ja mitä se vaatii kun maalataan autoa.
Eli meille kävi Spies Heckerin kouluttaja höpisemässä maalaamisen eri vaiheista ja päästiin tosiaan koriluokkakin osallistumaan koulutukseen.
Meistä jokainen sai siis lokasuojat jotka hoidetttiin alusta loppuus itse. Eli pohjien teko ja hionnat, hiontavärin maalaus, taas hionta ja loppuviimein lokasuojan maalaus ja lakkaus.
Kyseiset lokasuojat olivat siis täysin "virheettömät", jotenka oikomaan niitä ei joutunut. Pieni suiro kittiä jouduttuun levittämään, jotta meitä päästiin neuvomaan miten kitti hiotaan oikein ja jotta kittirajoja ei jää näkyviin ja niin edespäin.
Sitten kun lokasuoja oli hiottu, päästiin vetämään hiontaväri (tästä ei valitettavasti kuvaa). Kun hinkkavärit oli niskassa tuli taas hionnan vuoro, tässä piti vain olla varuillaan jottei pintaa hio puhki, sillä puhki hiottuihin kohtiin joutui vetämään happopohja maalin, jottei kyseinen kohta pääse ruostumaan.
Kun tämä oli ohitse alkoi itse hauska vaihe, eli värimassan maalaus. Lokasuojiin oli itse saanut päättää haluamansa värin ja se piti itse sekotitaa. Valitsin lokasuojaan Renaultin värikartasta mukavan punaisen värin. Kun maali oli sekoitettu oli maalaamisen vuoro. Maalaus sujui erittäin hyvin sillä olihan meillä ammattilainen paikalla selittämässä kädestäpitäen kaikki työvaiheet ja tekniikat.
Lokasuoja näytti tältä kun värimassa oli niskassa (pinta vielä märkä kuvassa, eli oikeasti pinta mattaantuu, jonka jälkeen lakka vedetään):

Maalaus sujui siis hyvin eikä valumia tullut, joten hetken uunituksen jälkeen oli lakan vuoro. Lakkaus sujuin omastamielestäni erittäin hyvin, sillä mikään kohta ei jäänyt liian kuivaksi tai liian märäksi (valunut) ja työtä kehtaisi näyttää muillekkin, mitä nyt aika paljon roskia tuli pintaan, koska meitä oli monta ihmistä maalikammiossa ja ovea availtiin maalareiden vaihtuessa.
Valmis lokasuoja:

-Juuso

 

 

 

Farkku Escortin hitsailuja

Terve terve taas pitkästä aikaa! Meikäläisellä on ollu tää blogien kirjottelu aika huonoa, tai oikeestaan todella huonoa, mutta koitan petrata jatkossa, jotta saatais tänne jotakin katseltavaa ja luettavaa! Siispä asiaan --->
Mulla on ollu tässä työn alla nyt viimesten viikkojen ajan yhden vanhan liiton "farkku" Escortin ruostekorjaukset ja niitä ruostepaikkoja on autosta löytynyt ihan kiitettävästi...
Mm. molempien jalkatilojen lattiat ja kontissa muutamassa paikkaa. Kaikista ei kuvaa, mutta isommista urakoista kyllä!
Ja autohan näyttää tältä!:

Takana tilanne tämä:

Eli kontin pohja oli ruostunut tuosta pohjalevyn sauman kohdalta, jossa kaksi peltiä yhdistyy. Tuossa kuvassa siis tuo leikattu kohta.Valitettavasti en muistanut ottaa kuvaa alkutilanteesta, joka olis tietenki selventeny paljon tilannetta.


Seuraavaksi piti tietenki tehdä paikka kyseiseen kohtaan ja, koska kontin pohja oli muodoltaan tuollainen "harjamainen" niin muotoilin paikan kanttikoneella sopivaksi. Kun pala oli hyvä niin piirsin sen ääriviivat peltiin, jotta tiedän mistä leikata:

Seuraavaks paikka heftailtuna pisteillä paikkalleen. Ennen hitsausta suihkin ruosteen estomaalit pellin takapuolelle ja autoon muutamaan kohtaan johon jäi peltipeltiä vasten:

Koko "komeus" hitsattuna:

Koska konttin pohja on sen verta näkösä paikka, niin silottelin saumat samalle tasolle pellin kanssa, jotta näyttää sitten hyvälle!:

ja vielä ruosteen estomaalit niskaan, jottei jää paljas pelti näkyviin:

Jalkatilassa olikin sitten ihan oikeasti paljon mätää ja auton omistaja oli sitä varten hankkinut korjauspellit molempipuoli. Joku ystävällinen oli jo minulle valmiiksi töitä aloitellut ja leikannut ison osaa lattiaa jo pois, jotenka TAASKAAN mulla ei oo lähtö tilanteesta kuvaa.

Valmis pelti paikallaan:

Sitten vielä piti hitsata jalkatilan puoleen väliin vahvistepalkki takaisin paikalleen, koska se oli jouduttu otttamaan ruosteiden edestä pois. Kyseiseen palkkiin tulee esim. penkin kiinnitykset:

Koska jalkatilan paikka läimittiin osittain vanhankin pellin päälle, niin päätin hitsata sen myös alapuolelta, koska sinnehän jäi luonnollisesti ne ylimääräiset lepareet, jotka ajan saatossa kerää mukavasti ruostetta sinne peltien väliin:

ja tottakai ruosteenestot niskaan! Auton omitajan kanssa on siis sovittu, että hän hoitaa pohjan massauksen ja mahdolliset paremmat ruostesuojaukset:

Tällästä työnjälkee tällä kertaa, katotaan mitä seuraavaks!
-Juuso



Katsastustarkastut

Morjesta! Avaan tän blogin kirjoittamalla katsastustarkistuksesta, joka meillä oli tehtävänä tehdä viime viikolla. En ole aikaisemmin blogeja kirjoitellut, jotenka kirjoittaminen voi olla vähän tönkköä, mutta koittakaa selvitä! Sillä eihän kukaan ole seppä syntyessään;)


Tarkastettavaks autoks mää sain Dodge Galiberin vuosimalli 2008. Aloitin Tarkistamisen katsomalla auton yleiskunnon päällepäin niin sisältä kuin ulkoa. Siitä siirryin tarkistamaan auton valot, että kaikki toimii ja valot on suunnattu oikein ja että mitään polttimoita ei ole palanut. Kaikki valot katsottiin toimiviksi pitkistä valoista parkki polttimoihin asti, paitsi toinen kahdesta rekisteri kilven valoista oli palanut.

 

Valojen jälkeen katsoin mottoritilan siisteyden ja, että akku on kunnolla paikallaan. Samalla katsoin valmiste numeron pitävyyden auton asiakirjojen kanssa. Sisätiloissa katsoin turvavyöt, että ei ole repeytymiä tai rispautumia hihnassa ja että lukitus ja palautus toimii. Samalla kerralla testasin myös töötin ja pyyhkimien toiminnan.

 

Tämän jälkeen oli aika siirtyä nosturille katsomaan auton alle. Ensimmäisina katsoin, rungon ja pohjan kunnon ettei ruostetta tai muuta mainittavaa ole missään. Kun nämä oli todettu hyväksi oli aika siirtyä pyörän tuennan ja nivelten pariin. Ensiksi aloitin Taka-akselista; välystä ei missään ja jarrutkin ulkoisesti kunnossa, ainoa mainittava asia oli alkavat vuodon merkit molemmissa takaiskareissa. Seuraavaksi etupään vuoro; Iskarit ok, pyöränlaakerit ok, vetonivelten kunto ja suojakumit ok, Kaikki muut nivelet ok paitsi kuskinpuoleisen raidetangonpää selvästi väljä. Samalla kun olin etu- ja takapään katsonut oli kaikki renkaat todennut hyviksi.

 

Seuraavaksi oli aika siirtyä jarrutesterin luokse. Enismmäisenä mitattiin käyttöjarru etu- että taka-akselilta. Hylkyrajana olisi 30% keskenäinen ero akselilla tai riittämätön tehottomuus. Etuakselin jarrut oli ensimmäisenä testattavana ja tulokseksi saatiin 2.1kN vasemmalta ja 2.2 kN oikealata jotenka etuakseli hyväksytysti lävitse sillä jarruteho oli riittävä eikä liiallista eroavaisuutta pyörien kesken ollut. Taka-askelin tulokseksi saatiin 1.7kN oikealta ja 1.8kN vasemmalta, jotenka takapääkin helposti lävitse. Viimmeisenä seisontajarrun testaus ja muistelisin tuloksen olleen jotain 1.7kN luokkaa molemmilla renkailla ja tämäkin lävitse sillä eroavaisuus renkaiden kesken saisi olla 70% mitatusta tehosta.

 

Viimeisenä oli päästömittaus, ja koska auto oli 2001 vuosimallia tai uudempi eli 2008, tehtiin auton päästömittaus OBD-pistokkeen kautta, jolloinka samalla nähdään onko autossa vikakoodeja päällä, jotka nekin voivat johtaa hylkyperusteeseen. No autohan meni päästömittauksesta lävitse ja vikakoodejakaan ei ilmennyt, jotenka voitiin tehdä yhteenveto koko tarkastuksesta. --->

Huomautuksia tuli palaneesta rekisterikilven valosta, hieman vuotavista takaiskareista, mutta "pahimpana" oli väljä raidetangon pää mikä johtaa hylkyyn. Tämäkin varmasti vähän katsuri kohtaista, mutta minä tuomitsin hylyn :)

 

Kiitokset kun luitte ja lisää tekstejä päivitellään lähi tulevaisuudessa!

-juuso