Nyt kävi sillä lailla, että me korimiehetkin päästiin koittaa vähän miltä ruisku tuntuu kädessä ja mitä se vaatii kun maalataan autoa.
Eli meille kävi Spies Heckerin kouluttaja höpisemässä maalaamisen eri vaiheista ja päästiin tosiaan koriluokkakin osallistumaan koulutukseen.
Meistä jokainen sai siis lokasuojat jotka hoidetttiin alusta loppuus itse. Eli pohjien teko ja hionnat, hiontavärin maalaus, taas hionta ja loppuviimein lokasuojan maalaus ja lakkaus.
Kyseiset lokasuojat olivat siis täysin "virheettömät", jotenka oikomaan niitä ei joutunut. Pieni suiro kittiä jouduttuun levittämään, jotta meitä päästiin neuvomaan miten kitti hiotaan oikein ja jotta kittirajoja ei jää näkyviin ja niin edespäin.
Sitten kun lokasuoja oli hiottu, päästiin vetämään hiontaväri (tästä ei valitettavasti kuvaa). Kun hinkkavärit oli niskassa tuli taas hionnan vuoro, tässä piti vain olla varuillaan jottei pintaa hio puhki, sillä puhki hiottuihin kohtiin joutui vetämään happopohja maalin, jottei kyseinen kohta pääse ruostumaan.
Kun tämä oli ohitse alkoi itse hauska vaihe, eli värimassan maalaus. Lokasuojiin oli itse saanut päättää haluamansa värin ja se piti itse sekotitaa. Valitsin lokasuojaan Renaultin värikartasta mukavan punaisen värin. Kun maali oli sekoitettu oli maalaamisen vuoro. Maalaus sujui erittäin hyvin sillä olihan meillä ammattilainen paikalla selittämässä kädestäpitäen kaikki työvaiheet ja tekniikat.
Lokasuoja näytti tältä kun värimassa oli niskassa (pinta vielä märkä kuvassa, eli oikeasti pinta mattaantuu, jonka jälkeen lakka vedetään):
Maalaus sujui siis hyvin eikä valumia tullut, joten hetken uunituksen jälkeen oli lakan vuoro. Lakkaus sujuin omastamielestäni erittäin hyvin, sillä mikään kohta ei jäänyt liian kuivaksi tai liian märäksi (valunut) ja työtä kehtaisi näyttää muillekkin, mitä nyt aika paljon roskia tuli pintaan, koska meitä oli monta ihmistä maalikammiossa ja ovea availtiin maalareiden vaihtuessa.
Valmis lokasuoja:
-Juuso
















